Terveisiä Nepalista - osa 2

Namaste!

Hikisen kuuma ja kostea tervehdys Kathmandun turistialueelta Thamelista. Vajaan tunnin bussimatkan päästä tulimme tänne toimivien tietokoneiden äärelle päivittämään kuulumisiamme ja lisäämään muutaman kuvan. Auringon polttamat vaaleaihoiset ovat saaneet kunnon lämpöhoitoa. Lämpötila on jo useana päivänä hiponut 40 astetta. Päivää kuitenkin viilentävät edelleen sadekuurot. Sadetta tulee paljon, ja tiet ja polut ovat hetkessä mudan kuorruttamia. Siksipä hyvät vaelluskengät tai kunnon kumpparit ovat erittäin tarpeelliset aina sateen jälkeen!

Meg's Children Home'ssa riittää elämää. Vakituisten asukkaiden lisäksi talossa ovat vaaleaihoiset vallanneet tilaa. Meidän matkaseurue on kasvanut lopulliseen kokoonsa -isosisko ja kolme kaveria. Lisaksi suomalainen Samuli, sveitsiläinen Andy ja virolainen Kaija asustelevat saman katon alla. Elämme täällä auringon mukaan. Aurinko nousee puoli kuudelta, ja lapset siina samassa. Aurinko laskee illalla seitsemän jälkeen. Myös lapset alkavat simahdella ja vaipua unten maille pimeän tultua. Yhdeksältä on myös meidän mielestämme jo yö.

Maya Nepal -järjestömme nimissä olemme kierrelleet monissa muissakin lastenkodeissa. Olemme vieneet lapsille vaatteita ja laakeita, ja luoneet pohjaa tulevalle yhteistyölle. Haaveissamme on, että saisimme myös muihin lastenkoteihin reippaita vapaaehtoisia työntekijöitä! Lasten riemu on ollut käsittämätöntä uusista vaatteista. Yksi pieni poika oli ikionnellinen suomalaisen pienen pojan vanhasta hupparista, jonka hupussa oli vielä lippa! Vaikka vaatteet näyttivät suomessa jo vahan kulahtaneilta ja vanhoilta, uusien omistajien päällä ne ovat kuin uusia.

Päivät täällä kuluvat nopeasti. Ja silti ilman kiirettä. Tähän maahan eivät vielä ole aikataulut ja stressi kotiutuneet, ja toivottavasti eivät ihan heti saavukaan. Ihmisillä on aikaa toisille. Kun yksi sairastaa, varmasti riittää ainakin yksi ystävä vierelle istumaan. Kun toinen on aamulla vasynyt huonosti nukutun yon jalkeen, aamutee viedään sänkyyn. Kun ei ole liikaa omaisuutta mistä huolehtia, on tämän päivän ruoka vain, ehtii nauttia elämästä. Se näkyy nepalilaisista hampaattomista hymyistä. Mitä enemmän tämän värikkään maan polkuja kävelee, sen enemmän niihin kiintyy... Valitettavasti äiti, tähän maahan jaa koukkuun... Nautimme siis joka hetkestä (melkein..:) mitä vielä saamme täällä olla. Vielä hetkeen ei tarvitse katsoa kalenteria... Siis noin seitsemän auringon nousun jatkeen painittelemme kuulumisiamme.

Namaskaar.

Terveisin, Eriika Heikkilä